Kuka koputti?

 

Eletään todellista pöllökevättä. Muutaman vuoden tauon jälkeen myyriä ja niitä syöviä pöllöjä elää runsaasti Koillismaan metsissä.

 

Monen telkänpöntön asukiksi on jo huhtikuussa ilmestynyt helmipöllö. Kun liikkuu telkänpöntön lähistöllä, kurkkaa useasta pöntönsuulta hölmistyneen näköinen helmipöllömamma. Se seuraa silmää räpäyttämättä ohikulkijaa ja pitää huolta pesyeestään. Monet helmipöllöistä hautovat vielä, mutta osassa pöntöistä on jo ruokittavia poikasia. Helmipöllö jää yleensä näkemättä sillä se viihtyy kuusimetsien kätköissä ja liikkuu vain hämärissä. Pesäpaikoista, palokärjen kovertamista koloista, on talousmetsissä puutetta ja laji kelpuuttaa asuntopulassaan pesäpaikakseen usein myös avoimelle rannalle asetetun pöntön telkänpöntön. Pönttöjä tarkistaessa nyt toukokuussa saattaa kokea iloisen pöllöylläytyksen. Helmipöllöt ovat enimmäkseen vaeltajia. Ne kulkevat jopa satoja kilometrejä etsien sopivia myyrämaita. Huonoina myyrävuosina helmipöllöt eivät pesi ollenkaan ja siksi viimeisen kahteen vuoteen ei helmipöllön pesintöjä ole löytynyt Kuusamosta lasinkaan.

 

Kolme vuotta sitten koettiin todellinen pöllöhuippu ja pesiä löytyi pelkästään Kuusamosta yli sata, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Hyvänä myyrävuonna pesyeet ovat myös suuria ja poikueessa voi varttua seitsemän tai kahdeksankin jälkeläistä. Helmipöllöistä etenkin naaraat vaeltavat myyrien perässä. Koiraa pysyttelevät enemmän paikallaan ja aloittavat soidinpuputuksen vasta kun myyrien runsaus tekee pesimisestä mahdollisen. Kun helmipöllön poikaset jättävät pesän kesäkuun alussa, vapautuu asunto telkälle. Joskus harvoin pöntöistä voi tulla kinaa ja telkän voi huomata olevan jo asuntojonossa. Kerran olen tavannut helmipöllön pesästä myös telkän munintapuuhissa telkkäemon, joka muni vielä pöntössä asustavien helmipöllön poikasten päälle ensimmäisiä muniaan.

 

 

DSC 7959

Monesta telkän- ja pöllönpöntöstä kurkistaa Koillismaalla nyt helmipöllöemo. Runsas myyrävuosi on houkutellut lukuisat helmipöllöt pesimään telkänpönttöihin

 

​ Helmipöllö on pöllöistä yleisin, mutta parhaimpina myyrävuosina Koillismaalla pesivät jopa harvinaisemmat sarvi- ja lapinpöllöt. Paikkauskollinen, samaa reviiriä vuodesta toiseen asuttava viirupöllö on Taivalkoskella jostain syystä selvästi tavallisempi näky kuin Kuusamossa tai Posiolla. Olisivatko Taivalkosken metsät viirupöllölle suotuisammat? Piskuinen, vain punatulkun kokoinen varpuspöllö pesii sekin varmimmin hyvinä myyrävuosina. Sille kelpaavat ravinnoksi myös pikkulinnut. Moni onkin saanut kosketuksen varpuspöllöön keskitalvella omassa pihassaan, kun se pyydystää pikkulintuja talviruokinnalta.

 

Päiväaktiivisia pöllöjä ovat vain hiiripöllö ja suopöllö. Molemmista on tehty tänä keväänä poikkeuksellisen paljon havaintoja eri puolilla Koillismaata. Reviirillä oleskeleva hiiripöllö on tähän aikaan melkein varma merkki siitä, että jossakin lähistöllä naarashiiripöllö asuttaa katkennutta puupökkelöä tai palokärjen koloa haapapuussa.

 

Vaikka huuhkaja on pöllöistä suurikokoisin, on se pöllölajeista yllättäen herkin hylkäämään munapesänsä. Kalliojyrkänteellä pesivä huuhkaja hylkää melkein aina pesänsä, jos tulee munapesältä karkotetuksi. Huuhkaja tai mikään muukaan lintulaji ei hylkää pesyettään enää poikasaikana, jos ne tulevat lyhyen aikaa häirityiksi. Huuhkaja on pöllöjen suvussa oma lukunsa. Se on yölintu, jota vain harva on kuullut ja vielä harvempi nähnyt. Se viettää hiljaista elämäänsä hämärissä ja saalistaa pääravinnokseen vesimyyriä. Monipuoliseen ruokalistaan kuuluvat myös muut myyrät, piisamit, oravat, jänikset, vesilinnut ja kanalinnut. Siksi huuhkaja ei ole pesimisessään myyrähuipuista yhtä riippuvainen kuin muut kymmenen Suomessa pesivää pöllölajia. Hyvä myyrävuosi tietää metsissä myös myyrävahinkoja, sillä myyrät syövät varsinkin pienten havupuutaimien kuorta.

 

Pöllöjen lisäksi Koillismaalle on ilmestynyt tänä keväänä myyrävahinkoja torjumaan lukuisa joukko suohaukkoja, piekanoita ja hiirihaukkoja. Myyräkuumeen varalta kannatta muistaa, että yleisin tapa saada myyräkuume on pöyhiä myyrille mieluisia paikkoja, vaikkapa puuvarastoa niin että pölyn noustessa hengitysteihin tulee hengittäneeksi myös myyräkuumetta aiheuttavia viruksia. Onneksi myyräkuume on useimmilla ihmisillä lähes kokonaan tai täysin oireeton. Hoitamattomana myyräkuume voi kuitenkin joskus vaatia jopa sairaalahoitoa.

 

Teksti ja Kuvat: Jyrki Mäkelä

 


 

free pokerfree poker